Viihdesurffailua

Oletteko nähneet intialaisia musiikkivideoita? Niissä on melkein aina tämä kaava: tähti laulaa räytyen, vastakkaista sukupuolta oleva tähti laulaa räytyen, sitten ne laulaa yhdessä, taustalle ilmestyy miehelle miesjoukko & naiselle naisjoukko, kaikki ketkuttavat hurjasti samanaikaisesti samoja liikkeitä, tähti/tähdet rivistöjen edessä/keskellä. Joissakin lauluissa tähtipari MELKEIN pussaa. Tärkein elementti kuitenkin on suurten joukkojen tanssi.

Suosittelen katsottavaksi ”Eros Entertainmentin” tuottaman musiikkikappaleen ”Marjaani” visualisoinnin elokuvasta ”Billu Barber”. Väärien odotusten välttämiseksi huomautan, että mielikuvia herättävistä nimistä huolimatta kyseessä on puhtaan siveää intialaista viihdeperinnettä. Pääosissa ovat Bollywoodin huippusuositut näyttelijät: Kapoorin näyttelijäsuvun kaunoinen Kareena ja kaikkien aikojen rikkain, menestynein ja suosituin 44-vuotias suosikkipoika Shahrukh Khan. Laulajina he ovat toki vain suunaukojia, mutta tiukka esitys kannattaa katsoa, tästä pääset youtubeen http://www.youtube.com/watch?v=Vr6swr0_10Q

Television omistaa yli puolet Intian talouksista eli laitteita on jokseenkin 134.000.000 kappaletta. Kaksi (2) laitetta sisältyy meidän kotimme kalustukseen. Meidän telkkareista näkyy vain 135 televisiokanavaa. Suurin osa paikallisilla kielillä. Intianenglannin- tai englanninkielisiä on noin 40: uutisia, urheilua, elokuvia ja tietenkin musiikkiviihdettä. Käsittämättömän suuri määrä turhuutta ja turrutusta mahtuu niin pieneen kaukosäätimeen.

TV-kanavista mielenkiintoisin ja erikoisin on UTV World Movies, joka esittää erilaisia, kaikenmaalaisia, vähemmän kaupallisia, valtavirrasta poikkeavia, havaintojeni mukaan ei Holly- eikä Bollywood-elokuvia. Kaikki englanniksi tekstitettyinä. Valitettavasti kanavan ohjelmatietoja ei löydy mistään, joten leffojen aikataulut ovat meille arpapeliä. Sattumalta osuimme näkemään Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä. Loistavampi elokuva kuin muistinkaan ja Intiassa katsottuna sen eksotiikka oli varsin kiehtovaa. Ihmisiä oli niin harvassa ja harvapuheisina. Laitapuolen ympäristöt kulkijoineen näyttivät nyt täkäläisin silmin edustavan varsin kohtuullisen elintasoa, vaikka ne oli kuvattu muistaakseni jossain Kyläsaaren maisemissa. Täältä katsottuna siis melkein Kulosaaressa.

Iloisesti tervehtien Tapani
- siirtymässä siirtomaasta kiintomaan kiireisiin ja toviksi bloggaustauolle

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Kanavasurffatessa peukalo ruvella törmäsin johonkin amerikkalaisäijään, joka sanoi vahingoniloisena hääparille, että avioliittoon kuluu kolme sormusta: ”engagement ring, wedding ring and suffering”. Nyt alkaa meidän avioliiton ensimmäinen suffering-vaihe. Lähden huomenna työmatkalle Suomeen YKSIN ja Leena tulee perässä vasta KOLMEN viikon kuluttua. (Intian kotiin palaamme 21. syyskuuta. Bloggaus jatkuu jokseenkin silloin. Samoin meidän ostarin hiekalla täytettyjen ensisammutuskalujen valvonta.)

Tärkeä asia on toistettava

Intiassa pitää varautua toistamaan. Kerralla vain harva asia menee läpi. Monesti vaikuttaa siltä, että intialaisen tulkinnan mukaan yhden kerran sanottu asia ei voi olla tärkeä. Siis mitä tärkeämpi asia, sitä suotavampaa on sen toistaminen. Ja vielä kolmannen kerran. - Tärkein asia, jonka olen koskaan kirjoittanut blogeissani, on vinkki ja linkki Punaisen ristin sivuille Pakistanin tulvien uhrien auttamiseksi. Asia on edelleenkin tärkeä, joten toistanpa sen tässä:

Pakistanissa on satanut niin, että nyt on 14.000.000 (lausutaan neljätoistamiljoonaa) ihmistä tulvien vuoksi tavalla tai toisella hädässä. YK:n mukaan tämä katastrofi on vakavampi kuin vuoden 2004 tsunami. Uutiskuvat ovat lohduttomia, siellä ei pelaa mikään. Mutta sentään presidentti Zardarin lentokoneen huolto pelaa. Hän kävi juuri tarkistamassa yksityiskartanonsa Ranskassa ja vastaanottamassa pari lentävää kenkää Britanniassa. Minun kengännumeroni on 43. Heitin SPR:n katastrofirahaston tilille kahden kengännumeron verran euroja hätää kärsiville. Heittäkää tekin, se käy helposti klikkamalla tästä: http://lahjoita.fi/lahjoitukset/kertalahjoitus ja kengännumeronsa saa päättää itse!

Sandaalit jalassa ja optimistisesti tervehtien Tapani
- joka toistaa tänään tervehtivänsä optimistisesti ja sandaaleissa

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Eihän tuo Pakistanin valtio välttämättä suuria sympatioita ansaitse, enkä puhu nyt pelkästään seitsemän viikon intialaisen aivopesun uhrina. Intia-Pakistan-maaottelussa, jos missä, pata kattilaa soimaa. Molemmat ovat maailmanpankin bruttokansantuotelistalla alapäässä - Pakistan sijalla 128 ja Intia sijalla 121 - ja kuitenkin molemmilla on ydinaseita ja kiihkeitä mielipiteitä rajanaapurista.
Pakistan on harmittavan köyhä kehitysmaa, joka siitä huolimatta suuntaa resurssejaan myös Afganistanin talibanien tukemiseen. Suurin mitattavissa ollut edistysaskel Pakistanin taloushistoriassa lienee ollut se, kun Itä-Pakistan irtautui ja itsenäistyi Bangladeshin valtioksi vuonna 1971. Pakistanin bruttokansantuote nousi roimasti, kun köyhempi puoli väestöstä lähti laskemasta keskiarvoa. Pakistanilaisia on nykyään noin 170 miljoonaa ja bangladeshiläisiä noin 150 miljoonaa - ja Bangladesh on muuten bkt-sijalla 150.
Mutta Pakistanissa on satanut ja sataa edelleen. Vain 1600 on kuollut, mutta 14 miljoonaa ihmistä kärsii. Pakistanilaisetkin rakastavat lapsiaan. Muslimitkin tuntevat nälkää. Tulvan saastuttamasta vedestä sairastutaan Indus-virran rannoilla. Surkeissa telttaleireissä surraan mennyttä kotia. Ne 14 miljoonaa voivat olla väärässä, kuten heidän vallanpitäjänsä, mutta ihmisiä he ovat. Voit näyttää, että sinäkin olet ihminen. Klikkaa tästä http://lahjoita.fi/lahjoitukset/kertalahjoitus

Varoitus: teksti sisältää julmia yksityiskohtia intialaisesta televisiosta

Aitoa väkivaltaa näkyy intialaisissa tv-raporteissa usein. Kanavat kilpailevat sadoista miljoonista katsojista. Satuin esimerkiksi näkemään uutisissa kännykkävideon, jossa joku pikkupuoluesihteeri pieksi sidottua, kiljuvaa 16-vuotiasta poikaa bambukepillä jalkapohjiin, ympärillä kyläläisten joukko katsomassa. Puoluesihteeri selitti puhelinhaastattelussa, että oli piiskaamalla pelastanut raiskaukseen syyllistyneen pojan lynkkaukselta. Pojan isä taas sanoi, että kyseessä oli rangaistus lahjuksiin liittyvän velan takaisinmaksun laiminlyömisestä. Totuus ei kai selvinnyt kenellekään, mutta se oli selvää, että uutiskanava kauhisteli pikkukylässä tapahtunutta ”talibanmaista” tuomiovallan ottamista omiin käsiin. Kannanotto sisälsi ilmeisen piikin ääri-islamin suuntaan, vaikka minusta kyseessä oli ihan tavallinen maaseudun hindukylä.

Toisessa järkyttävässä uutispätkässä kaksi opettajaa valeli itsensä kerosiinilla vesitornissa, ympärillä muutamia tovereita huuteli iskulauseita, alhaalla satoja ihmisiä katsomassa. Opettajat sytyttivät itsensä tuleen ja juoksivat soihtuna portaat alas. Toinen kuoli heti vammoihinsa, toinen vietiin teholle. Kyseessä oli käsittääkseni protesti paikkakunnan koulujärjestelmän jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Onnistuneesti TV-kameran edessä.

Kolmannessa näytettiin, kun mies löi petturivaimoaan ja naapurit pieksivät vaimon rakastajaa. Tämä pätkä oli kylläkin jotain tositeeveetä ja se vähän naurattikin. Nimittäin ensin kuvausryhmä yllätti pariskunnan naisen kotoa kondomien ympäröimänä. Sitten rakastaja selitti kameralle, että nainen on hänen sisarensa - ja vaikka ei olekaan biologinen sisar, niin mitä se muille kuuluu, mitä hän siellä teki, koska hän itse asiassa oli asentamassa kylmäkonetta! Seuraavaksi tuli aviomies ja naapurit, sitten tuli verta ja sitten vaihdoin kanavaa.

Intian parlamentin televisioidut täysistunnot ovat pelottavia, koskaan ei tiedä mitä siellä tapahtuu. Toisinaan puhuvat yksi kerrallaan, toisinaan puhuvat nyrkit. Mutta olen nähnyt suorassa lähetyksessä kuinka kansanedustajat pomppivat pystyyn, juoksevat salin etuosaan, tyrkkivät toisiaan, heristelevät nyrkkiään, huutavat kaikki yhtä aikaa, kaikkia Intian kieliä. Ainoa mistä tv-katsojana sai selvää, oli puhemiehen huutelu mikrofoniin ’pliis, pliis’. Suomalaisen silmissä kiihtymys näyttää usein sellaiselta, että kyseessä on sekuntia vaille joukkotappelun alku. Mutta naispuolinen puhemies istuu paikallaan autuaan tyynenä, kuin Puotilan puolisokea vanhaemäntä kiikkustuolissaan, ja pyytää poikia piupali-paupali istumaan.

Kiltisti istuen Tapani
- siirtomaaherra, joka osaa salata järkytyksensä

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Juicea mukaillen, en aina oikein jaksa uskoa mä ihmiseen, kun ihmiskunta tekee… uutisvirtaa. Nääs kovin synkkä on virta yli miljardin asukaan maassa. Toisaalta, otetaanpa koko Eurooppa ja Pohjois-Amerikka päälle niin saadaan reilu miljardi asukasta. Kuvitellaanpa että se olisi meidän kotimaamme. Kuinkahan monta raakaa rikosta, säälimätöntä surmatyötä, karmeaa koulukiusaamista ja värisyttävää väärinkäytöstä tulisi päivässä kotimaan uutisissa? Toki täällä on tullut tänään telkkarista yksi hyväkin uutinen: Mysoren kaupungissa tavattiin keskellä asutusta yli kaksimetrinen python, mutta paikalle kutsuttiin käärmeenlumooja, joka vei käärmeen vahingoittumattomana turvaan eläintarhaan.

Kengännumeron verran apua

Britanniassa on yli miljoona intialaisia eli pari prosenttia väestöstä. Jo vuonna 2001 Chicken Tikka Masala julistettiin virallisesti yhdeksi Brittein saarten kansallisruuista. - Tikka Masala ei muuten sisällä Kirkkonummen radan varren kolopesijää vaan sen voisi arkisesti määritellä ’kanaa curry-tomaattikastikkeessa’. Eikä tarvita Berlusconin valistusta sen ymmärtämiseen, että tavalliseen brittiruokaan verrattuna kyseessä on - marketin pakastealtaastakin ostettuna - suorastaan gastronominen herkku.

Berlusconin suunnalta kohdistuu kuitenkin todellinen takaisku Intian. Chicken Tikka Masala on tullut ohitetuksi kaikilla rintamilla. Pizza jyräsi curry-keittiön viime vuonna: liikevaihto luvuin 749 - 330 miljoonaa puntaa ja annosmäärät numeroin 466 - 191 miljoonaa kappaletta. Italialaisia ravintoloitakin on 12.700 intialaisten 12.000 vastaan. Brittien perinteisiä Fish & Chips -paikkoja oli 10.500 eli kolmanneksi eniten. Ja kiinalainenkin ruoka on nousussa…

Intia ei aio luovuttaa. Se tilasi 42 kappaletta lisää upouusia Suhoi-hävittäjiä Venäjältä. Tilauksen arvo on n. 350.000.000 euroa. Entuudestaan tilauksessa näitä rauhankoneita oli 230 kappaletta ja nyt kaupan kokonaisarvo nousee yli 8.000.000.000 (lausutaan kahdeksan miljardin) euron. Muotilentsikat sijoitetaan pääosin koillisrajalle ja Intia perustelee hankintaa sillä, että Kiina modernisoi voimakkaasti asevoimiaan. En halua laskea kuinka paljon tällä rahalla saisi kylvetyksi riisisäkkejä rajan molemmin puolin. Lähden tästä Leenan kollegan epävirallisiin läksiäisiin UB Cityn italialaisravintolaan.

Nälkäisesti tervehtien Tapani
- joka oli eilen virallisissa läksiäisissä ihan intialaisessa ravintolassa, jossa jäätelöä lukuunottamatta kaikki herkut syötiin punjabilaiseen tapaan käsin, kuten kuvasta näkyy…

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Pakistanissa on satanut niin, että nyt on 14.000.000 (lausutaan neljätoistamiljoonaa) ihmistä tulvien vuoksi tavalla tai toisella hädässä. YK:n mukaan tämä katastrofi on vakavampi kuin vuoden 2004 tsunami. Uutiskuvat ovat lohduttomia, siellä ei pelaa mikään. Mutta sentään presidentti Zardarin lentokoneen huolto pelaa. Hän kävi juuri tarkistamassa yksityiskartanonsa Ranskassa ja vastaanottamassa pari lentävää kenkää Britanniassa. Minun kengännumeroni on 43. Heitin SPR:n katastrofirahaston tilille kahden kengännumeron verran euroja hätää kärsiville. Heittäkää tekin, se käy helposti klikkamalla tästä: http://lahjoita.fi/lahjoitukset/kertalahjoitus ja kengännumeronsa saa päättää itse!

Yllättäen ruoka ei yllättänytkään

Työntekijöitä niin paljon että päät yhteen kolisivat. Mutta kolinaa ei kuulunut, koska mekkaloivat kuin Tokion pörssissä. Asiakkaita tupa turvoksissa, mölymusiikki täysillä. Mutta alallaan maailman suosituin oli hiljaa poissa. Big Mac ei ollut edes listalla.

Brigade Roadin (kuvassa oikealla) McDonalds oli pakko testata, kun se ostoksilla sattui nälkäisten kohdalle. Hindujen ja muslimien maassa ei mäkkärin listalta löydy lehmää eikä sikaa. Vain kanaa, kalaa ja vegeä. Ei loukkaa ketään. Vaan houkutti paikalle lauantai-iltapäivällä nuoria ja nuoria aikuisia ruuhkaksi asti. Intialaiset eivät ole vuoronsa jonottajia ja siisti jono muodostuu vain lentokentällä, kun ankarasti paimennetaan hihnojen muodostamille jonotuskäytäville. Mutta siististi jonotettiin mäkkärissä, kun vastaavat kassoille vievät mutkittelevat käytävät oli tehty teräsputkesta.

Suomessa olisi noin neljä (4) McDonaldsia, jos meillä olisi sama mäkkäritiheys kuin Bangaloressa. Nääs 8 miljoonan asukkaan kaupungissa on 7 McDonaldsia. Koko Intiassa näitä on ilmeisesti 123. Mahtava potentiaali valloitettavana tässä yli miljardin ihmisen maassa! Mutta ei ole helppoa näillä markkinoilla. Intialaiset eivät arvosta pikaruokaa ja nopeaa syömistä. Oma kokemukseni ravintolapalvelusta on saanut minut usein ja kiihkeästi kysymään tarjoilijalta onko ruokamme pian tulossa.

Otimme McVeggie-ateriat, joihin kuului kasvispurilaisen lisäksi ranskalaiset ja juoma, maksoi noin 1,50 euroa per ateria. Ei paha. Nokittamalla 0,20 e olisi saanut isot ranskalaiset ja juomat. Listalla oli jännempiäkin tuotteita: Chicken Maharaja Mac, Paneeer Salsa Wrap, McAloo Tikki, Chicken McGrill ja ties mitä niitä oli. Kaikki tuotteet on kuulemma rakennettu Intian markkinoita varten, paitsi ainokaisena kansainvälisellä reseptillä tehty Filet-o-fish.

Tempo oli kaikin puolin hitaampi kuin länsimaissa. Työntekijöitä näytti olevan tiskin takana niin paljon, että haittasivat toistensa toimintaa. Ruoka oli mielestämme maultaan mietoa ellei suorastaan mautonta. Varoituksista ja kokemuksista huolimatta söimme rohkeasti epäröiden myös hampurilaisen välissä olevat salaatit ja majoneesit. Yllättäen ei sitten kuitenkaan tapahtunut sitä ilmiötä, josta jossain muualla paikallista piirakkaa syönyt kirjoitti :”samosa tuli lävitseni ripeästi kuin Porsche”.

Iloisesti tervehtien Tapani
- ainakin tässä kohdassa tyytyväisenä, kun Intia yrittää pitää kiinni kansallisesta kulttuuristaan

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Venäläisen löylykilpailijan kuolema Suomessa on noussut maailman nettiuutisissa erinomaisesti esille. Ja uutisen kommentointi kaiken maailman keskustelusivuilla on ollut tietenkin hyvin asiantuntematonta. Asiantuntematonta kuten saunomisen syvimmän olemuksen ymmärtäminen löylykilvan järjestäjien 110-asteisessa saunassa kokoonkeitetyissä aivoissa. Löysin satojen kommenttien joukosta yhden besserwisserin, joka väitti että saunan tarkoitus on sosiaalinen seurustelu, rentoutuminen ja peseytyminen ja lämpötilan pitäisi olla 70-80 °C. - Mutta Suomessa tosimiehet polttaa saunassa venäläisiä ja oman nahkansa, vaan Intiassapa ne valelevat kerosiinilla ja sytyttävät tuleen väärän kastin edustajan kanssa avioituneita sukulaisnaisia. Kuka on mistäkin ylpeä.

Havainto työnteosta

Yhdessä seisoskelu näyttää olevan täällä hyvin suosittua. Lähes yhtä suosittua on yhdessä istuskelu tien varressa jossain katveessa. Äkkinäisen ohikulkijan silmään ei täällä ulkotyöläisten ahkeruus aina näy. Katselin koti-ikkunastamme aamulla erään kolmikon työntouhua ja tuli mieleeni muuan havainto 1990-luvulta.

Helsingin kaupungin vaakunalla varustettu auto pysähtyi Kurkimäessä metroradan viereen. Autosta astui kolme miestä. Ykkönen otti taskustaan avainnipun ja avasi portin, jonka kautta kolmikko asteli verkkaan rata-alueen keskellä seisovan jonkinlaisen sähkökaapin luo. Kakkonen avasi lukitukset ja nosti sähkökaapin kopan pois paikoiltaan. Kolmonen näytti jotenkin sormeilevan sähkökaapin kytkentöjä, ehkä minuutin verran. Sitten kolmikko istuutui radan varteen. Aurinko paistoi, metrojunia meni ohi, aikaa kului. Ehkä vajaan puolen tunnin kuluttua kolmikko nousi seisomaan. Kakkonen laittoi sähkökaapin kopan paikalleen. Kolmikko siirtyi portille, ykkönen avasi lukituksen. Kolmikko istuutui autoonsa. Istuivat autoa käynnistämättä muutaman minuutin. Sitten ajoivat pois.

Työhuoneeni ikkunasta tuota työntekoa silloin ihmettelin. Omasta työstäni en sen puolen tunnin ajalta muista enää mitään. Tuottavaa ja kovapalkkaista se oli. Suomessa sanottiin silloin, että työnantaja oli maksavinaan palkkaa ja työntekijä oli tekevinään töitä. Viime vuonna Uudenmaan alueella keskiansio oli 3060 e kuukaudessa. Bangalorelaisen keskiansio oli 850 e, mutta ei kuukaudessa vaan vuodessa. Työkö tekijäänsä kiittää?

Työstänsä iloisesti uupuneena tervehtien Tapani
- joka lopettaa tämän työviikon tähän blogiin täkäläistä aikaa kello 18.20

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Moni on kehunut näitä kirjoituksia. Oikein asiallisesti. On huumoria, on tietoa. Mutta kukaan ei ole tarjonnut rahaa. Voisiko joku tarjota vinkin tai kontaktin, jonka avulla nämä kirjoitustunnit voisi muuttaa työtunneiksi? Lehdessä kerrottiin juuri, että joku intialainen opettaja teki itsemurhan, kun ei ollut saanut työstään palkkaa 20 vuoteen…

Kuvassa muuten näkyy, että kakkoskerroksen valutyö on oivallisesti onnistunut, koska se on yleisen tavan mukaan hyvin tuettu, ja niinpä ykköskerroksessa ehditäänkin yleisen tavan mukaan istuskella.

Sain ylentävää kiitosta

Näillä on täällä kummallinen tapa. Selvittelin erästä vierastani varten talon pysäköintijärjestelyitä. Keskus ei osannut vastata vaan pani minut johonkin jonoon. Hetken odottelun jälkeen minulle vastattiin. Mutta vastaus ei ollutkaan se mihin kohteliasta palvelua saadessaan Suomessa on tottunut: ”Sori että vähän kesti.”

Jonotusmusiikin jälkeen tämä ihminen ei pyydellyt anteeksi, ei edes pahoitellut mitenkään. Sen sijaan hän pyytämättä ja yllätyksenä töksäytti minulle: ”Kiitos kun pysyitte linjalla.” - Hätkähdytti todella.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta Intiassa. Monta kertaa on myös sanottu yksinkertaisesti: ”Kiitos kun odotitte.” Luulen että se on täällä kohtelias tapa. Ja vaikka ei olisikaan, aion ruveta väittämään niin. Ajattelin saada suomalaiset kadehtimaan intialaista ilmaisuvoimaa. Kiitoksessa on sitä.

En tiedä onko siinä muille mitään eroa, jos sanotaan ’anteeksi että viivyin’ tai ’kiitos kun jaksoit odottaa’. No, minusta ainakin tuntuu että minulle on. Anteeksipyytäjä alentaa itsensä mutta kiittäjä ylentää minut.

Nytpä aloitan muutoksen omasta toiminnastani. Lopetan oitis omasta puolestani anteeksipyytelyn ja annan aina toiselle ansaitun kiitoksen. Tökätkää jos lipsun.

Iloisesti tervehtien Tapani
- joka kiittää kaikkia lukijoitaan siitä, että jaksoitte odottaa taas tätä tekstiä ☺

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Tuoreessa vakoilututkimuksessa intialaiset ovat saaneet selville, että Pakistanilla on 70 - 90 ydinohjusta ja Intia myöntää itsellään olevan VAIN 60 - 80 ydinohjusta. Pakistan on pienempi ja köyhempi kuin Intia - ja Intian ikivihollinen. Tästä täällä kehitetään taas jotain sellaista ohjelmaa, missä ei pyydetä anteeksi eikä kiitellä Intian köyhimpiä. Eihän niin ole tehty Pakistanissakaan. - Kuvassa siitä huolimatta muuan intialainen puhveliajoneuvo, joka kiitti meitä, kun autoilijamme jaksoi odottaa sen väistymistä jossain maaseutukaupungissa.

Häpeä on tulossa intialaisten päälle

Jotkut ovat vuoranneet taskunsa yhteisillä rahoilla, sanotaan päivän pääuutisissa. Kertovat hauskoja juttuja Delhissä lokakuussa pidettävistä Kansainyhteisön kisoista:
- Välikäsifirmat vuokrasivat juoksumattoja 1.700 eurolla Delhin kuntosaleilta. Kisojen järjestelykomitea vuokrasi välikäsiltä samat juoksumatot urheilijoiden käyttöön 17.000 euron sopimuksella.
- Delhin kisapaikkojen rakentaminen on jaettu 16 alaprojektiin ja jokaisesta niistä on löydetty väärinkäytöksiä tai tutkimuksiin johtaneita epäilyttäviä toimia.
- Alkuperäinen kisabudjetti on vuodessa lähes kymmenkertaistunut. Kuitenkin kaikki rakennusprojektit ja järjestelyt ovat myöhässä niin pahasti, että näistä tulee Intialle hirvittävät häpeäkisat. (Kuten hyvin muistetaan, juuri niin sanottiin vielä pari viikkoa ennen avajaisia myös Ateenan ja Pekingin olympialaisista.)

Mitä ne nyt häpeävät joitain pikkujuttuja? Taustalla ovat suuret kuviot eli aluksi brittiläiset siirtomaaherrat, jotka valtasivat planeettaamme kuninkaansa alusmaiksi vuosisatojen ajan. Imperiumi, jonka alueella aurinko ei koskaan laskenut, alkoi sitten vähitellen murtua. Vuonna 1931 perustettiin edes jonkinlaiseksi yhdyssiteeksi Brittiläinen Kansainyhteisö. Siihen kuului itsenäistyneitä siirtomaita, kuten Kanada, Uusi-Seelanti ja Australia ja silloisia siirtomaita, kuten Intia. Nykyään Kansainyhteisöön kuuluu 54 valtiota. Kansainyhteisömaiden asukasluku on kunnioitettavasti yli 2 miljardia eli noin kolmannes tämän planeetan väkimäärästä. Intia on ylpeästi kantanut tähän kekoon kunnioitettavan kortensa 1.180.000.000 asukkaansa voimin.

Eipä olekaan siis pikkujuttu, kun Kansainyhteisön parhaille urheilijoille järjestetään neljän vuoden välein Kansainyhteisön kisat, heikäläisten kielellä Commonwealth Games. Kesäolympialaisten jälkeen maailman toiseksi suurin urheilutapahtuma osallistujamäärältään. Vaikka kisoja ei joissakin jääkiekkomaissa arvostetakaan, tämä huipputapahtuma on jäsenmaiden (penkki)urheilijoille huipputärkeä. Ja tänä vuonna nämä huipputärkeän suurenmoiset kisat järjestää huipputärkeän suurenmoinen Intia.

Mutta nyt uhkaa huippuhäpeä, kun piti järjestellä Intia upeasti urheilumaailman maailmankartalle ja samalla suuresti tukea maan brändiä, vientiä, taloutta, työllisyyttä, ydinaseteollisuutta, lukutaitoa ja ties mitä. Nääs urheiluhan vaikuttaa positiivisesti kaikkeen, mihin sohvaperuna ja urheilujohtaja haluavat uskoa. Siksi huippu-urheilua on tuettava myös maailman 109. rikkaimmassa maassa ja laitettava ainakin 9 miljardia euroa ontuviin kisajärjestelyihin. Joutuvatkohan vielä kisojen pelastamiseksi tinkimään ydinasebudjetista? Köyhille jaettavan riisin budjetista kun ei enää voi tinkiä, koska mätää riisiä halvempaa vaihtoehtoa ei ole.

Häpeämättömän populistisesti tervehtien Tapani
- maailman suurimman suomea Intiassakin puhuvan urheilukansan edustaja, joka käy joka päivä kuntosalilla tai ui kilometrin

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Muuan yleisönosastokirjoittaja esitti toivomuksen: kunpa monsuuni sataisi tänä vuonna mahdottoman paljon ja pilaisi kisat. Se pelastaisi intialaiset saamasta vuoden 2020 isoja rahareikäkisoja. Paikallinen olumppiakomitea haaveilee jo niistä. Olisihan se pouta aina kivempi kuin tulva, mutta Intian tulevaisuuden nimissä taidan sittenkin toivoa runsaita sateita. Kun meidän talossa on tämä suomalainen sauna missä voi käydä kuivattelemassa.

Intialainen on optimisti mutta minua on petetty

Suomalainen on pessimistinen, kertoi minulle muuan intialainen IT-alan herra. Hän oli työskennellyt suomalaisten kanssa useita vuosia. Hän totesi että suomalainen sanoo niin kovin äkkiä, että ei onnistu. Intialainen sen sijaan on optimisti. Intialainen uskoo, että hankala, epätodennäköinen tai mahdotonkin asia voi onnistua, toteutua.

Juu, niinhän se näyttää olevan. Pessimisti töräyttää heti totuuden, oikean hinnan, lopullisen kustannuksen. Optimisti sen sijaan kertoi minulle, että automatka Delhistä Agraan kestää kolme tuntia, mutta minun kelloni näytti että viisi tuntia meni. Optimisti kertoi, että kilometrien mukaan veloitettava auto kuljettajineen tulee maksamaan 6600, mutta meille toteutui maksettavaa yli 8000 ja tippi päälle. (Teki muuten 145 euroa kahden päivän tila-autosta kuljettajineen, joka istui ratissa 10 tuntia ja 578 kilometriä ja jonka olan yli kuva on otettu - huomaa moottoritiellä vastaan tuleva motoristi ja riksan kyydissä noin 14 miestä.)



Optimistien ynnäämiä Bangaloren tilastotietoja olen keräillyt netistä. Maailman ykkösenä Bangalore on asukaslukuun suhteutettuna kaksipyöräisten määrässä ja sen kyllä näkee. Ja kuulee, kun melkein kaikissa on paitsi moottori, myös tarvittaessa jatkuvaa ja korviin sattuvaa äänimerkkiä tuottava sähkötoiminen aparaatti. Kaksipyöräisten määrästä saattaa johtua sekä maailman suurimmaksi väitetty liikennetiheys että ykkössija kaksipyöräisten varkauksien määrässä. Jonkinlaisena lohtuna päristimensä menettäville toimii täällä maailman eniten panimoteollisuutta.

Bangalorea väitetään Intian ykkösesi pubienkin määrässä. Epäilen, koska kaduilla kulkiessani olen nähnyt vasta viisi. Netistäkin löysin vain 28. No, se kenties selittää miksi Bangaloresta on sitten tullut eniten Nobel-ehdokkaita ja paikallinen yliopisto tuottaa eniten tohtoreita. Ja onpa kaupungista kotoisin eniten kansainvälisiä huippu-urheilijoitakin.

Intian rikkaimmaksi kaupungiksi tituleeraa Karnatakan osavaltion turismisivut Bangalorea. Toki varakasta väkeä ja isoja firmoja löytyy, mutta silti ihmetyttää, millä näin optimistisesti on mitattu. Toisaalta, netistä löytyy muista kaupungeista aivan vastaavanlaisia ’faktoja’. Mielenkiintoisin nettitieto Bangaloresta oli sanatarkasti ”line of poverty is the least of all cities of the world”. En ole nähnyt kaupungissa ensimmäistäkään leipäjonoa eikä kerjäläisiäkään sen enempää kuin Helsingissä, mutta silti en osaa suomentaa lausetta millään järkevällä tavalla. - Osaako joku auttaa, mitä se mahtaa tarkoittaa?

Optimistisesti tervehtien Tapani
- joka edelleen uskoo enemmän pessimistien tietoon

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Olen pessimistinä varautunut siihen, että optimisti ei sano mikä on rikki, puutteellinen tai väärin. Pessimisti on saanut ensimmäisen kuukauden aikana kutsua paikallisen optimistin korjaamaan kovin mitättömiä vikoja. Esimerkiksi siirtomaaherran aamiaispöydässä ei ole aina ollut odotusten mukaisesti puhdasta lautasliinaa. Ja vainoharhaisesti olen tarkistanut kaikki hinnat ja laskut ja laskutoimitukset. Tuntuu että minua on petetty, kun minua ei ole henkilökohtaisesti petetty. Tai sitten ne ovat taitavampia kuin minä…

Taj Mahalin symmetria todettiin pilatuksi

Kymmenen tuntia istuttiin autossa, välillä rankassa monsuunissa, välillä päivänpaisteessa. Matkaa oli Delhistä Agraan edestakaisin 570 km, matkalla muun muassa tulvivaa vettä, lehmiä, puhveleita, kameleita, koiria, norsuja ja alaston jainalaismunkki. Tiellä tietenkin kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja. Moottoritiellä aasivetoisia kuormia ja pyöräilijöitä, välillä väärää puolta vastaan tullen, mutta toki enemmistö meidän kanssa samaan suuntaan kaahaten. Kolumbuksen kohteena oli ’rakennusten kruunu’, jonka Karnatakan kääntäjä sanoisi urduksi ’Taj Mahal’. Tämä noin vuonna 1653 valmistunut kaunotar on yksi maailman uudemmista seitsemästä ihmeestä.

Symmetriahullu oli suurmoguli Shah Jahan. Kolmannelle vaimolleen rakennutti muistomerkin, joka on saman näköinen joka suunnasta. Lempivaimo kuoli 39-vuotiaana synnyttäessään heidän 14. lastaan. Runoilijat kertovat, että vuodessa muuttui sureva Shah Jahan valkotukkaiseksi. Sitten hän 22 vuotta rakennutti ja koristelutti symmetristä marmorimausoleumia. Maksoi urakasta järjettömän paljon, tuhannella norsulla roudasi materiaaleja suurmogulien valtakunnan joka kolkasta.

Symmetrian ja suuren rakkauden vuoksi Shah Jahan aikoi rakennuttaa joen toiselle puolelle vielä toisen mausoleumin. Ihan itsellensä, mustasta marmorista ja vielä sillan joen yli yhdistämään rakennuksia. - Tätä kaunista mutta perätöntä tarinaa kertoi oppaammekin. Legendan mukaan hänen poikansa Aurangzeb hiiltyi: äijä tuhlaa perikunnan omaisuuden, äkkiä äijä tyrmään! - No, historia kertoo, että Shah Jahan sairastui 1657 ja tämän pojat alkoivat taistelun vallasta. Lopulta pisimmän korren veti Al-Sultan al-Azam wal Khaqan al-Mukarram Abul Muzaffar Muhi ud-din Muhammad Aurangzeb Bahadur Alamgir I, Badshah Ghazi eli Aurangzeb, joka otti vallan ja pani isänsä kotiarestiin Agran linnoitukseen.

Symmetrian pilasi Aurangzeb, mutta vasta sitten kun isänsä kuoli vuonna 1666. Äidin arkku oli nääs täydellisen symmetrisen Taj Mahalin keskilinjalla. Poika perhana laittoi isänsä äidin viereen, eikä edes samankokoiseen vaan vähän isompaan arkkuun. - Ei pojalla ollut isänsä silmää symmetrialle, mutta hän laajensi suurmogulien valtakunnan suuremmaksi kuin koskaan. Rakennutti vielä Lahoreen Badshahin moskeijan, joka oli 313 vuotta maailman suurin moskeija. Sellainen poika.

Tyytyväisenä tervehtäen Tapani
- joka olisi saanut Agran hotellihuoneen minibaarista vain 5 pulloa olutta Taj Mahalin pääsylipun hinnalla (n. 26 e)



P.S. Vähän harmittaa. On todella hyvä, että Taj Mahalin kellastuvaa marmoria suojellaan. Diesel-auton joutuu parkkeeraamaan 2 km:n päähän ja loppumatka ajetaan siististi ylihintaisella sähköriksalla. Intian valtio on määrännyt tiukat päästönormit 10.000 km2:n alueelle Taj Mahalin ympärillä eli lopettanut Agran teollisuuden. Kaupungin n. 4 miljoonasta asukkaasta kuulemma 90 % ostaa ravintonsa turistien tuomalla rahalla. Ja sen kyllä huomasi Taj Mahalin portilla. Olivat melkein kaikki meitä vastassa kauppatavaroineen. Nääs monsuunikaudella turisteja on niin vähän.