Sain ylentävää kiitosta

Näillä on täällä kummallinen tapa. Selvittelin erästä vierastani varten talon pysäköintijärjestelyitä. Keskus ei osannut vastata vaan pani minut johonkin jonoon. Hetken odottelun jälkeen minulle vastattiin. Mutta vastaus ei ollutkaan se mihin kohteliasta palvelua saadessaan Suomessa on tottunut: ”Sori että vähän kesti.”

Jonotusmusiikin jälkeen tämä ihminen ei pyydellyt anteeksi, ei edes pahoitellut mitenkään. Sen sijaan hän pyytämättä ja yllätyksenä töksäytti minulle: ”Kiitos kun pysyitte linjalla.” - Hätkähdytti todella.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta Intiassa. Monta kertaa on myös sanottu yksinkertaisesti: ”Kiitos kun odotitte.” Luulen että se on täällä kohtelias tapa. Ja vaikka ei olisikaan, aion ruveta väittämään niin. Ajattelin saada suomalaiset kadehtimaan intialaista ilmaisuvoimaa. Kiitoksessa on sitä.

En tiedä onko siinä muille mitään eroa, jos sanotaan ’anteeksi että viivyin’ tai ’kiitos kun jaksoit odottaa’. No, minusta ainakin tuntuu että minulle on. Anteeksipyytäjä alentaa itsensä mutta kiittäjä ylentää minut.

Nytpä aloitan muutoksen omasta toiminnastani. Lopetan oitis omasta puolestani anteeksipyytelyn ja annan aina toiselle ansaitun kiitoksen. Tökätkää jos lipsun.

Iloisesti tervehtien Tapani
- joka kiittää kaikkia lukijoitaan siitä, että jaksoitte odottaa taas tätä tekstiä ☺

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Tuoreessa vakoilututkimuksessa intialaiset ovat saaneet selville, että Pakistanilla on 70 - 90 ydinohjusta ja Intia myöntää itsellään olevan VAIN 60 - 80 ydinohjusta. Pakistan on pienempi ja köyhempi kuin Intia - ja Intian ikivihollinen. Tästä täällä kehitetään taas jotain sellaista ohjelmaa, missä ei pyydetä anteeksi eikä kiitellä Intian köyhimpiä. Eihän niin ole tehty Pakistanissakaan. - Kuvassa siitä huolimatta muuan intialainen puhveliajoneuvo, joka kiitti meitä, kun autoilijamme jaksoi odottaa sen väistymistä jossain maaseutukaupungissa.