6.8.2010

Havainto työnteosta

Yhdessä seisoskelu näyttää olevan täällä hyvin suosittua. Lähes yhtä suosittua on yhdessä istuskelu tien varressa jossain katveessa. Äkkinäisen ohikulkijan silmään ei täällä ulkotyöläisten ahkeruus aina näy. Katselin koti-ikkunastamme aamulla erään kolmikon työntouhua ja tuli mieleeni muuan havainto 1990-luvulta.

Helsingin kaupungin vaakunalla varustettu auto pysähtyi Kurkimäessä metroradan viereen. Autosta astui kolme miestä. Ykkönen otti taskustaan avainnipun ja avasi portin, jonka kautta kolmikko asteli verkkaan rata-alueen keskellä seisovan jonkinlaisen sähkökaapin luo. Kakkonen avasi lukitukset ja nosti sähkökaapin kopan pois paikoiltaan. Kolmonen näytti jotenkin sormeilevan sähkökaapin kytkentöjä, ehkä minuutin verran. Sitten kolmikko istuutui radan varteen. Aurinko paistoi, metrojunia meni ohi, aikaa kului. Ehkä vajaan puolen tunnin kuluttua kolmikko nousi seisomaan. Kakkonen laittoi sähkökaapin kopan paikalleen. Kolmikko siirtyi portille, ykkönen avasi lukituksen. Kolmikko istuutui autoonsa. Istuivat autoa käynnistämättä muutaman minuutin. Sitten ajoivat pois.

Työhuoneeni ikkunasta tuota työntekoa silloin ihmettelin. Omasta työstäni en sen puolen tunnin ajalta muista enää mitään. Tuottavaa ja kovapalkkaista se oli. Suomessa sanottiin silloin, että työnantaja oli maksavinaan palkkaa ja työntekijä oli tekevinään töitä. Viime vuonna Uudenmaan alueella keskiansio oli 3060 e kuukaudessa. Bangalorelaisen keskiansio oli 850 e, mutta ei kuukaudessa vaan vuodessa. Työkö tekijäänsä kiittää?

Työstänsä iloisesti uupuneena tervehtien Tapani
- joka lopettaa tämän työviikon tähän blogiin täkäläistä aikaa kello 18.20

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Moni on kehunut näitä kirjoituksia. Oikein asiallisesti. On huumoria, on tietoa. Mutta kukaan ei ole tarjonnut rahaa. Voisiko joku tarjota vinkin tai kontaktin, jonka avulla nämä kirjoitustunnit voisi muuttaa työtunneiksi? Lehdessä kerrottiin juuri, että joku intialainen opettaja teki itsemurhan, kun ei ollut saanut työstään palkkaa 20 vuoteen…

Kuvassa muuten näkyy, että kakkoskerroksen valutyö on oivallisesti onnistunut, koska se on yleisen tavan mukaan hyvin tuettu, ja niinpä ykköskerroksessa ehditäänkin yleisen tavan mukaan istuskella.

2 kommenttia:

  1. Samaista Kurkimäen metrorataa kerran katselin työhuoneen ikkunasta. Taisivat olla samat miehet asialla, 2000 ja jotain. Yksi taisi olla se työnjohtaja, koska käveli tärkeänä paperinippu kädessä. Kaksi muuta vähän jotain kivimurskaa siinä tökkivät. Työnjohtaja meni metroradan viereen makaamaan, mutta aina metron tullessa nousi seisomaan ja hypisteli paperinippuaan. Ei varmaankaan halunnut antaa itsestää huonoa kuvaa.
    Siihen en saanut selvyyttä mitä he tekivät, mutta päivä siinä hurahti:)

    Vähäsenn Eeva

    VastaaPoista
  2. Epäilemättä samoja miehiä. Vieläköhän ovat stadin hommissa?
    TR

    VastaaPoista

Heijuu, sana on vapaa!