Yllättäen ruoka ei yllättänytkään

Työntekijöitä niin paljon että päät yhteen kolisivat. Mutta kolinaa ei kuulunut, koska mekkaloivat kuin Tokion pörssissä. Asiakkaita tupa turvoksissa, mölymusiikki täysillä. Mutta alallaan maailman suosituin oli hiljaa poissa. Big Mac ei ollut edes listalla.

Brigade Roadin (kuvassa oikealla) McDonalds oli pakko testata, kun se ostoksilla sattui nälkäisten kohdalle. Hindujen ja muslimien maassa ei mäkkärin listalta löydy lehmää eikä sikaa. Vain kanaa, kalaa ja vegeä. Ei loukkaa ketään. Vaan houkutti paikalle lauantai-iltapäivällä nuoria ja nuoria aikuisia ruuhkaksi asti. Intialaiset eivät ole vuoronsa jonottajia ja siisti jono muodostuu vain lentokentällä, kun ankarasti paimennetaan hihnojen muodostamille jonotuskäytäville. Mutta siististi jonotettiin mäkkärissä, kun vastaavat kassoille vievät mutkittelevat käytävät oli tehty teräsputkesta.

Suomessa olisi noin neljä (4) McDonaldsia, jos meillä olisi sama mäkkäritiheys kuin Bangaloressa. Nääs 8 miljoonan asukkaan kaupungissa on 7 McDonaldsia. Koko Intiassa näitä on ilmeisesti 123. Mahtava potentiaali valloitettavana tässä yli miljardin ihmisen maassa! Mutta ei ole helppoa näillä markkinoilla. Intialaiset eivät arvosta pikaruokaa ja nopeaa syömistä. Oma kokemukseni ravintolapalvelusta on saanut minut usein ja kiihkeästi kysymään tarjoilijalta onko ruokamme pian tulossa.

Otimme McVeggie-ateriat, joihin kuului kasvispurilaisen lisäksi ranskalaiset ja juoma, maksoi noin 1,50 euroa per ateria. Ei paha. Nokittamalla 0,20 e olisi saanut isot ranskalaiset ja juomat. Listalla oli jännempiäkin tuotteita: Chicken Maharaja Mac, Paneeer Salsa Wrap, McAloo Tikki, Chicken McGrill ja ties mitä niitä oli. Kaikki tuotteet on kuulemma rakennettu Intian markkinoita varten, paitsi ainokaisena kansainvälisellä reseptillä tehty Filet-o-fish.

Tempo oli kaikin puolin hitaampi kuin länsimaissa. Työntekijöitä näytti olevan tiskin takana niin paljon, että haittasivat toistensa toimintaa. Ruoka oli mielestämme maultaan mietoa ellei suorastaan mautonta. Varoituksista ja kokemuksista huolimatta söimme rohkeasti epäröiden myös hampurilaisen välissä olevat salaatit ja majoneesit. Yllättäen ei sitten kuitenkaan tapahtunut sitä ilmiötä, josta jossain muualla paikallista piirakkaa syönyt kirjoitti :”samosa tuli lävitseni ripeästi kuin Porsche”.

Iloisesti tervehtien Tapani
- ainakin tässä kohdassa tyytyväisenä, kun Intia yrittää pitää kiinni kansallisesta kulttuuristaan

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Venäläisen löylykilpailijan kuolema Suomessa on noussut maailman nettiuutisissa erinomaisesti esille. Ja uutisen kommentointi kaiken maailman keskustelusivuilla on ollut tietenkin hyvin asiantuntematonta. Asiantuntematonta kuten saunomisen syvimmän olemuksen ymmärtäminen löylykilvan järjestäjien 110-asteisessa saunassa kokoonkeitetyissä aivoissa. Löysin satojen kommenttien joukosta yhden besserwisserin, joka väitti että saunan tarkoitus on sosiaalinen seurustelu, rentoutuminen ja peseytyminen ja lämpötilan pitäisi olla 70-80 °C. - Mutta Suomessa tosimiehet polttaa saunassa venäläisiä ja oman nahkansa, vaan Intiassapa ne valelevat kerosiinilla ja sytyttävät tuleen väärän kastin edustajan kanssa avioituneita sukulaisnaisia. Kuka on mistäkin ylpeä.