Karnatakan osavaltion parlamentti hyväksyi viikko sitten lakiesityksen. Lehmien kuljettaminen ja teurastaminen sekä lehmänlihan myyminen, käyttäminen tai hallussapito ovat rangaistavia tekoja. Niistä tuomittakoon sakkoihin tai enintään seitsemäksi (7) vuodeksi vankeuteen. Kuollutta lehmää löytää kyllä vielä helposti länsimaisten ravintoloiden ruokalistalta. Paitsi ei yhdestäkään Intian MacDonaldsista.
Eläviä lehmiä ei ihan täällä Bangaloren keskustassa näy mutta vähän syrjemmässä niitä kuljeksii vapaina kaduilla. Eivät todellakaan välitä liikenteestä tuon taivaallista. Lehmän hätistely liikenteessä on sopimatonta. Kerrotaan että ylirauhallinen lehmä on joskus aiheuttanut pari tuntia kestäneen kiusallisen tilanteen valtiovierailun saattueelle. Siksi ne kuulemma pidetään poissa suurkaupunkien keskustoista ja tärkeimmiltä liikenneväyliltä. Siis lehmät, ei saattueita. Niitä ohjaa jonkinlaiset lehmäpoliisit, siis käsittääkseni niitä lehmiä.
Lehmän teurastaminen on jo suurimassa osassa Intiaa kielletty. Laillisia teurastamoita on noin 3600 mutta laittomia arvellaan olevan yli 30.000. Lisäksi lehmiä kuljetetaan teurastettavaksi lakien vastaisesti osavaltioiden rajojen yli. Karnatakassa - kuten koko Intiassa - valtaapitävä Hindunationalistien BJP puolsi kieltolakia hyvin kirjavilla perusteluilla: se suojelee karjaa, maito ei muuten riitä, lehmän virtsan hyödyistä on lääketieteellisiä näyttöjä ja sitä paitsi sama kielto on voimassa Kuubassa ja Iranissakin. Ennen kaikkea teurastuskielto sopii BJP:n äänestäjien vegetaristiseen ajatusmaailmaan.
Vegetaristista ajatusmaailmaa on helppo kannattaa Intiassa. Olen toki aatteen osalta puolueellinen - olen nimittäin äänestänyt lähes joka aterialla OvoLaktoVege-puoluetta pian 30 vuotta. Mutta täällä moni lihansyöjäkin sortuu kehumaan kasvisruokia.
Nälkäisenä tervehtien Tapani
- siirtomaaherra laittaa nyt päivällisen itse: riisin kera valmispaketista Paneer Makhania, tuorejuustoa tomaatti-kermakastikkeessa, mausteina mm. inkivääriä, chiliä ja valkosipulia jne… Leena tulee kohta töistä.
P.S. Vähän kyllä harmittaa. Mentiin sunnuntai-iltana ikään kuin nyljettäviksi eli ystävien kanssa lasilliselle punaviiniä sisäpihan Toscanoon. Hyvä ruokaravintola, listalla runsas valikoima maailman viinejä. Jotka muuten ovat suhteessa muuhun tarjontaan kalliita. Alle 40 euron ei saa mitään muuta kuin intialaista. No tilasimme pullollisen espanjalaista Sangre del Toroa. Täkäläisen tavan mukaan tarjoilija halusi, että tilaaja hyväksyi pullon lämpötilan koskettamalla sitä kädellään. Intian ilmastossa juoman kylmyys on kunnia-asia. Ja se punkkupullohan oli jääkylmä! Oli lisäksi ainoa sitä laatua. No, sitten tilattiin toista lajia ja vaadittiin huoneenlämpöistä pulloa. Tarjoilija palasi ja valitteli, että tämäkin oli jääkaappikylmää, mutta tämä toinen kuudenkympin pullo oli sopivaa. Paitsi meidän mielestä: liian kallista! Seuraava vaihtoehto tuntui käteen lämpimältä kuin hellan päällä säilytetty. Pois! Neuvottelun jälkeen tarjoilija lupasi sopivan lämpöisen, ranskalaisen Cotê du Rhonen viinin, vuosikertaa 2004, n. 46 euron hintaan. Pullo tuotiin tunnusteltavaksi ja viininjanoinen herra siirtomaaherra hyväksyi sen. Makuunsa nähden liian lämpöistä sekin oli mutta illan tuulessa se jäähtyi n. 20-asteiseksi. Kun lasit olivat tyhjät, totesimme: kohtuullinen viini, kohtuullisempi mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heijuu, sana on vapaa!