Kuulin Suomen matkallani radiouutisista hauskan vertailun vatsataudin riskeistä. Jos suomalainen matkustaa Belgian sijasta Intiaan, vatsataudin riski on 600-kertainen. Täällä on oltu taas kolme päivää, mutta eipä ole ns. intialainen laihdutuskuuri käynnistynyt. Päinvastoin, kun ruoka on ollut hyvää niin paino on hiukan noussut. En kuitenkaan tohdi ilmoittautua painonnostoon Kansainyhteisön kisoihin, koska tuoreen uutisen mukaan Delhin upouuden painonnostohallin välikatosta oli tippunut levyjä alas.
Paikallisen uutisvirran surullinen puheenaihe on näinä päivinä ollut Kansainyhteisön kisojen järjestelyt Delhissä. Suurkisat koskevat kolmasosaa planeetan väestöstä ja kyseessä on Intian kaikkien aikojen hienoin ja suurin kansainvälinen tapahtuma. Kisat pitäisi avata ensi viikolla, urheilijoita pitäisi tulla jo joukkueittain, kaiken pitäisi olla kunnossa. Mutta, mutta… - kun tämä on Intia. Sanovat intialaiset itsekin ja jopa vaativat syyllisiä vastuuseen.
Tähän mennessä järjestelyissä on valitettavasti nähty jokseenkin kaikki mahdolliset mokat. Lahjontaa, villaisella painamista, sääntöjen vastaista rakennusurakointia, myöhästymisiä, vastuunpakoilua, romahtanut kävelysilta ja 26 loukkaantunutta. Huippu-urheilijoita on jättäytynyt pois, perusteluina mm. dengue-kuumeen riski, hygieniataso ja turvallisuus. Terrorismin uhka lienee todellinen, viime viikonloppuna Delhissä kaksi taiwanilaista loukkaantui, kun pyssymiehet tulittivat turistibussia.
Kaikkialla on havaittavissa, että surulliset intialaiset haluaisivat olla ylpeitä kisoista ja omasta maastaan. Tämä on suuri näytön paikka, Intia halutaan urheilla maailman kartalle. Tavoitteena on samankaltainen maineteko kuin Pekingin olympialaiset Kiinalle. Mutta nytpä sanotaan, että maine on menossa kokonaan ja kisatöppäilyt heikentävät jo Intian kansainvälistä luottoluokitustakin.
Kansainyhteisön suurin uutistuutti BBC on levittänyt hauskoja kuvia kisakylästä, joka odottaa saapuvia urheilijoita, hauskasti käsittämättömän saastaisessa kunnossa. (En nyt käytä hauskaa suomalaissanaa paska, vaikka sitäkin kuvissa näkyy). Intian olympiakomitean pääsihteeri tosin hauskasti totesi, että eri maissa on erilaiset hygieniakäsitykset. - Mitähän hauskaa tässä on vielä tulossa? Vielä ei vatsassa tunnu mitään…
Intialaisten puolesta jännittäen Tapani
- ja nauttien jälleen estottomasti kuullessaan puhuttelussa ”Sir” ja sehän lämmittää siirtomaaherraa melkeinpä enemmän kuin täkäläinen normaalinlämmin 28-asteinen syyspäivä
P.S. Vähän kyllä harmittaa. Menetin ensimmäisen intialaisen puhelinnumeroni, kun kävin Suomessa työmatkalla. SIM oli nääs lompsassa viisi viikkoa ja pienellä painettujen sääntöjensä mukaan operaattori soitti tarkistussoiton, kun numero oli ollut 30 päivää käyttämättä. Kun en vastannut, panivat tilauksen poikki ja numeron jäihin. Halusin tietenkin pitää vanhan numeron, jota olin jo asiakkaille ja ystäville levittänyt. Käytin lähes työpäivän asioimiseen AirTelin kanssa. Autonkuljettajamme Kumar avusti ansiokkaasti käyttäen perinteisiä intialaisia narratiivisia keinoja. Vaan ei, tässäpä tiedoksi ihka uusi numero: +9188 6106 3914. - Saa soittaa ja tekstailla. Ja plussan paikalle 99588, jos haluaa Globetelin Intia-hinnan 0,17 e/minuutti. Vai tiedätkö halvemman vaihtoehdon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heijuu, sana on vapaa!