Kehitysmaa voitti

Ayodhyan tapauksesta oli tulossa Lucknown hovioikeuden tuomio torstaina kello 15.30. Kyseessä oli yksinkertaistetusti hindujen ja muslimien välinen kiista oikeudesta harjoittaa uskonnollisia menoja Ayodhyan temppelin paikalla. Kun hovioikeus oli 60 vuoden venyttelyn jälkeen antamassa tällaisesta asiasta päätöksen, niin totta Mooses hindunationalistit ja äärimuslimit keräsivät jo sytykkeitä, keppejä ja kivenmurikoita.

Torstaina kello 15.30 pelättiin levottomuuksien alkavan koko Intian alueella. Oli odotettavissa, että häviäjät eivät olisi hyviä häviäjiä, vaan päättäisivät näyttää kuka oikeasti oli oikeassa. Kaikki poliisit, asevoimat ja turvamiehet oli komennettu asemiin. Bangaloreenkin oli tuotu 18.000 ylimääräistä poliisia. Torstaiksi ja perjantaiksi koulut suljettiin, viinanmyynti kiellettiin, kokoontuminen yli viiden hengen ryhmään tai minkään plakaatin esitteleminen olivat laittomia, kaikki kaupat sulkivat ovensa torstaina kello 15. Länsimaalaisia neuvottiin ylipäätään pysyttelemään sisätiloissa.

Torstaina TV-kanavat tuuttasivat taukoamatta taustatietoa ja spekulointia päätöksestä. Poliitikot ja filmitähdet vetosivat rauhan puolesta osapuoliin: tämä oli näytön paikka, jos pystymme vastaanottamaan oikeuden päätöksen ikivanhasta asiasta, todistamme Intian siirtyneen uuteen aikaan. Kello 15.15 tuli epätyypillisesti ilmoitus: päätöksen julkistamista oli tyypillisesti lykätty ja se tulee kello 16 jälkeen. Siis tyypillistä Intiassa on määräaikojen venyminen, epätyypillistä on, että myöhästymisestä vallan ilmoitetaan etukäteen. Jännitys tiivistyi.

Kello 16 jälkeen TV-kameroiden eteen ilmestyi joukko tuomareita, ympärillä oli saatanallisesti möykkäävä ja tyrkkivä toimittajajoukko, tuomareiden takana jotkut näyttivät voiton merkkiä, huudettiin kovasti, monet kännykkään, mistään ei saanut selvää. Tätä jatkui noin puoli tuntia ja studiojoukkueet yrittivät arvailla, mikä olikaan tuomioistuimen päätös.

Kello 16.30 saatiin kameran eteen yksi tuomari puhumaan, hän kertoi monisanaisesti omista näkemyksistään eikä siitäkään oikein tolkkua tullut. Vasta monen haastattelun jälkeen kello 17 aikoihin alkoi päätös hahmottua toimittajille ja minulle: Ayodhyan temppelin alue oli päätetty jakaa kolmeen osaan, yksi osa muslimeille, kaksi osaa kahdelle hinduyhteisölle.

Iloisesti huokaisten Tapani
- mutta silti alituisesti tarkkaillen kyteekö pinnan alla...

P.S. Vähän kyllä harmittaa. Siirtomaaherra olisi lyönyt vetoa siitä, että tulee mellakoita. Joku intialainen kirjoitti jossain lehdessä Kansainyhteisön kisoihin liittyvistä lahjus- ym. hygieniaskandaaleista, että mitäs me intialaiset tätä hävetään, mehän olemme oikeasti kehitysmaa kolmannesta maailmasta, täällä on vielä tällaista! Hyvinkin osuvasti ilmaistu. Eli täällähän myös mellakoidaan väkivaltaisesti. Mutta nytpä oikeuden päätös sai aikaan vain hämmennystä, joka tänään perjantaina on hiljalleen tiivistynyt lieväksi tyytyväisyydeksi ja lieväksi tyytymättömyydeksi. Jokainen sai jotakin mutta ketään julistettu voittajaksi. Eli ei niitä väkivaltaisuuksia sittenkään tullut, joten minä hävisin ja julistan Intian voittajaksi. Se oli kehitysmaalta hieno kehitysaskel eteenpäin!